Tutkimus: vanhempien koulumyönteisyydellä on väliä - 5 vinkkiä!

Kouluun kiinnittyminen on muutakin kuin motivaatiota

Kouluun kiinnittymisen tutkimuksen juuret ovat 80-luvun Yhdysvalloissa, jossa ryhdyttiin tutkimaan oppilaiden koulupudokkuutta. Kouluun kiinnittyminen on jaettu kolmeen ulottuvuuteen: tunnekokemuksiin, kognitiiviseen kiinnittymiseen ja toiminnalliseen kiinnittymiseen. Koulumenestyksen ja koulun loppuun suorittamisen kannalta toiminnallinen kiinnittyminen on osoittautunut merkityksellisimmäksi. Se onkin loogista, sillä toiminnallisuudella tarkoitetaan nimenomaan koulutöiden- ja tehtävien tekemistä – oppimisen eteen on tehtävä töitä.

Erityisen kiinnostunut Virtanen on sosiaalisen tuen merkityksestä kouluun kiinnittymiseen. Siihen vaikuttavat niin opettajan suhde oppilaisiinsa, vanhempien tuki ja kiinnostus lapsensa koulunkäyntiin kuin oppilaiden vertaissuhteetkin.

Mutta mikä saa lapsen tai nuoren ponnistelemaan ja tekemään koulutehtäviä silloinkin kun ei huvittaisi tai ne tuntuvat vaikeilta?

Usein selityksiä haetaan oppilaan motivaatiosta ja ongelmaa pyritään ratkaisemaan kehittelemällä erilaisia motivoivia koulutehtäviä. Virtasen mukaan kouluun kiinnittyminen on kuitenkin kokonaisvaltaisempi asia.

– Kysymys on siitä, miten koulusta ympäristönä saataisiin sellainen magneetti, joka vetää oppilaita puoleensa ja saa heidät pysymään siellä?

Lapsen tai nuoren saama sosiaalinen tuki on keskeisessä roolissa koulun vetovoiman lisäämisessä. Kun opettajalla on hyvä vuorovaikutussuhde oppilaisiinsa ja luokan ilmapiiri opiskelulle positiivinen, innostus koulunkäyntiin kasvaa.

Myös kavereilla ja perheellä on vaikutusta siihen, miten nuori koulunkäyntiinsä suhtautuu – niin hyvässä kuin pahassa. Vanhempien negatiivinen suhtautuminen koulunkäyntiin voi heikentää oppilaan kiinnittymistä kouluun ja toisaalta heidän antamallaan tuella on positiivinen yhteys lapsen koulumenestykseen.

Kasvava nuori tarvitsee tukea koulunkäyntiin

Virtanen muistuttaa, ettei vanhempien antaman tuen tarvitse olla akateemista tukea, vaan nimenomaan sosiaalista tukea. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa sitä, että vanhempi on kiinnostunut lapsensa koulunkäynnistä.

– Hyvin pitkälle riittää, että vanhemmat ovat kiinnostuneita siitä, mitä lapsen koulunkäynnissä tapahtuu. Jos lapsi ponnistelee koulutehtävien kanssa, vanhempi on hengessä mukana ja tukee vaikeuksien yli, Virtanen kuvailee. Myös vanhempien koulumyönteisyys vahvistaa lapsen kouluun kiinnittymistä.

Ei ole siis ihan sama, millaiseen sävyyn vanhemmat puhuvat lapsen koulusta, opettajista tai vaikkapa omista koulumuistoistaan.

Erityisen tärkeää vanhempien antama tuki on nivelvaiheissa. Erityisesti alakoulusta yläkouluun siirryttäessä tapahtuu monenlaisia muutoksia, kuten luokanopettajajärjestelmästä aineenopettajien opetukseen siirtyminen. Kaverisuhteissakin tapahtuu usein muutoksia. Moni vanhempi ajattelee silloin, että yläkoululainen on jo niin iso, että hänen pitäisi pystyä huolehtimaan itsenäisesti koulunkäyntiinsä liittyvistä asioista.

Yläkoululaiset kypsyvät kuitenkin eri tahtiin ja useimmat 13- ja 14-vuotiaat tarvitsevat vielä vanhempiensa tukea, vaikka murrosiässä nuoret etäännyttävätkin itseään vanhemmistaan. Siirtymät kouluasteelta toiselle ovat tärkeitä ja kriittisiä vaiheita, joilloin erityisesti tarvitaan vanhempien tukea.

Alkuportaita-tutkimushankkeessa oppilaita alettiin seurata jo ennen koulun aloittamista ja nyt tutkittavat ovat toisella asteella. Tutkimuksessa kävi ilmi, että oppilaiden hyvinvoinnin ja kouluun kiinnittymisen parantumista ennusti vanhempien antaman sosiaalisen tuen kasvaminen alakoulusta yläkouluun siirryttäessä.

– Jos oppilaat kokivat saavansa vanhemmilta enemmän tukea 7.-luokalla kuin ala-asteella, myös hyvinvointi ja kiinnittyminen paranivat. Mikäli tuki taas väheni, 7.-luokkalaisten hyvinvointi ja kouluun kiinnittyminen laski verrattuna kuudenteen luokkaan, Virtanen summaa tutkimustuloksia.

Alakoulusta yläkouluun siirtyessä muutos tapahtuu ennen kaikkea kouluympäristössä.

– Lapsi on kuitenkin vain muutaman kuukauden vanhempi! Eihän se iso muutos ole lapsessa, vaan koulun rakenne muuttuu. Se saattaa hämätä vanhemmat luulemaan, että tuen tarvekin olisi yhtäkkiä jotenkin vähäisempi, Virtanen muistuttaa.

5 vinkkiä vanhemmille – näin tuet lapsesi koulunkäyntiä

1. Osoita olevasi kiinnostunut lapsesi koulutyöstä ja sen sujumisesta. Huomioi erityisesti edistysaskeleet!

2. Keskustele lapsen kanssa koulunkäynnistä myönteiseen sävyyn ja vältä siirtämästä omia traumojasi esim. tietystä oppiaineesta eteenpäin lapselle.

3. Jos lapsella on hankaluuksia esim. jonkin oppiaineen kanssa, muista olla myötätuntoinen ja kannustaa häntä opiskelemaan sinnikkäästi.

4. Muista kuulostella lapsen tuntemuksia erityisesti nivelvaiheissa, kuten alakoulusta yläkouluun tai yläkoulusta lukioon/ammattikouluun siirtyessä.

5. Myös teini tarvitsee tukea! Murrosiässä on luonnollista, että nuori hakee tukea ennemmin kavereiltaan. Myös koulunkäynnin suhteen on silti tärkeä säilyttää keskusteluyhteys nuoren kanssa ja pysyä kärryillä siitä, mitä koulussa on milloinkin meneillään.

*

Tuomo Virtanen (KT) on erityispedagogiikan yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa. Tällä hetkellä hän työskentelee tutkijana Stavangerin yliopistossa Norwegian Centre for Learning Environment and Behavioural Research in Education -yksikössä.

Kuva: Unsplash, Bonnie Kittle