« takaisin blogin etusivulle

Ylioppilastutkintoon valmistautuminen vaatii ponnistelua

08.05.2017  |  Opettajilta

kasvu.jpg

Ylioppilaaksi valmistuminen ja jatko-opiskelupaikan hakeminen on varmasti yksi vaativimmista elämän siirtymävaiheista. Myös opettaja elää mukana, kun oppilaat kulkevat kohti omaa polkuaan.

Lukion matematiikan abien kertauskursseja opettaessani muistutan opiskelijoita siitä, että jokainen lähtee omista lähtökohdistaan tavoittelemaan omaa tulostaan ja valitsee sen mukaisesti tehtävät, sekä päättää oman panostuksensa määrän.

Jokaisen on siis tehtävä oma opiskelusuunnitelmansa. Abiturienteissa on jokaisen harjoituksen tunnollisesti laskevista opiskelijoista aina niihin, jotka keskittyvät ennemmin johonkin muuhun oppiaineeseen, jonka pakolliset kurssit vaativat panostusta nyt juuri, että pääsevät kirjoittamaan.

Mitä voin siis antaa yleisesti ohjeeksi kaikille? Miten voin opettaa näin eri tavoin orientoituvia opiskelijoita?

Niille, jotka haluavat tavoitella huippua, toivon antavani eväät, joilla huipulle pääseminen on mahdollista. Heille pieni kurssisisältöjen kertaus ja syvennys riittävät ja yleensä he ovat tämän jälkeen valmiita laskemaan ylioppilastehtäviä aiemmilta vuosilta.

Parhaimpien arvosanojen tavoittelijoiden on laskettava myös kaikkein vaikeimpia tehtäviä.

Niille, joilla on kova tahto parantaa osaamistaan, mutta jotka ovat ehtineet unohtaa useiden aihepiirien keskeisiä asioita, on annettava riittävä määrä perustehtäviä, jotta laskupohja saadaan pitäväksi. Heille erityisesti on hyötyä siitä, että kurssien asiat kerrataan kunnolla yhdessä.

Vanhojen ylioppilas- ja preliminäärikokeiden teetättäminen kertausvaiheessa on hyvää harjoittelua varsinaiseen koitokseen. Opiskelija näkee millaisia tehtäviä on vuosittain ollut ja millaisista aihepiireistä kokeen 15 tehtävää on koostettu.

Olen huomannut, että kertauksen alkuvaiheessa yo- ja prelitehtäväharjoitukset auttavat opiskelijoita havaitsemaan osaamisen puutteensa. Tehtävien tekeminen ei välttämättä paranna opiskelijoiden osaamisen tasoa tässä vaiheessa, koska asioita on ensin kerrattava.

Vasta kun kaikki kurssit on käyty, aletaan nähdä opiskelijan todellinen taitotaso yo- ja prelitehtäviä laskettaessa.

Erityisesti abiturientteja opettaessani pohdin aina, että kumpi on tärkeämpää: teorian läpikäyminen vai laskeminen. Yksilöopetuksen suurin mahdollinen etu on juuri siinä, että tasapaino näiden kahden välillä saadaan viilattua juuri opiskelijalle sopivaksi.

Siltikin, koska yhteistä aikaa on rajallinen määrä, mietin alati, että mikä on milläkin hetkellä opiskelijan kannalta parasta.

Olen havainnut, että asioiden perusteellinen selittäminen abivaiheessa on varsin antoisaa opiskelijoille.

He ovat valmiita käsittämään matematiikan kokonaisuutena, eikä toisistaan irrallisina kursseina. Opiskelijoiden kyky yhdistää asioita aiemmin opittuun sekä kyky abstraktioiden käsittämiseen kehittyy suorastaan eksponentiaalisesti lukioaikana.

Kehityskaaren seuraaminen tuottaa suurta iloa opettajalle!

Kaiken kaikkiaan jo valmistautuminen ylioppilaskirjoituksiin, aineessa kuin aineessa, edellyttää opiskelijoilta itsetuntemusta, itselle parhaiden opiskelutekniikoiden hallitsemista, ajan- ja hermojen hallintaa. Kykyä asettaa kussakin oppiaineessa itselleen realistiset tavoitteet ja suunnitella oma toimintansa tavoitteiden mukaisesti, sekä vielä toimia oman suunnitelmansa mukaisesti.

Ylioppilaaksitulo ja jatko-opiskelupaikan hakeminen on varmasti yksi vaativimmista elämän siirtymävaiheista. Tähän on valmistauduttu koulussa 12 vuotta.

Opettajana toivon pystyväni tukemaan ja ohjaamaan jokaista opiskelijaani omalla yksilöllisellä polullaan kohti aikuisuutta.

Tarja Aro 
Matematiikan opettaja
TutorHouse

Blogikirjoitus on julkaistu TutorHousen sivuilla ensimmäisen kerran 17.1.2013.

Katso kesäkurssitarjonta lukiolaisille