Kotiopettaja on pienelle oppilaalle odotettu vieras

Kotiopetus voi olla alakoululaiselle yksi viikon kohokohta. Kaikki lähtee luottamuksen rakentamisesta, kirjoittaa TutorHousen erityisopettaja ja psykologi Anne Elomaa.

Työskentelen Tutor Housen yksityisopettajana toista lukuvuotta oman erityisopettajan virkatyöni ohella. Kaikki yksityisoppilaani ovat erilaisuudessaan antoisia ja palkitsevia.

Oman kiireisen koulupäiväni jälkeen on liikuttavaa huomata, miten minua jo odotetaan saapuvaksi yksityisoppilaideni toimesta. Nuorin oppilaistani avaa minulle kotinsa ulko-oven jo ennen kuin olen päässyt kunnolla edes pihamaalle. Kaksi mehulasia odottaa keittiön pöydällä – toinen on varattu minulle ja toinen pikkuoppilaalle itselleen. Ergonomiakin on otettu huomioon ja pehmeä formula-tyyny on asetettu kotiopettajan tuolin pehmusteeksi.

Pienen oppilaan kanssa opitaan ensin pelisäännöt

Istumme keittiön pöydän ääressä kodikkaasti vierekkäin ja käymme aluksi pienen neuvottelun oppitunnin etenemisestä.

Nykyään pääsemme jo varsin hyvin yhteisymmärrykseen tunnin sisällöstä ja kestosta. Näin ei kuitenkaan ole ollut alusta lähtien, vaan koululaiseksi kasvamista on pitänyt myös harjoitella. On nimittäin enemmän kuin luonnollista, ettei vanhempien tilaama opettaja lunasta paikkaansa pienen oppilaan sydämessä tuosta vain.

Koulupäivän jälkeen olisi kiva leikkiä kavereiden kanssa, keinua, pyöräillä, pompotella palloa, tehdä ties mitä temppuja – tätä taustaa vasten kotiin saapuva yksityisopettaja joutuu todelliseen tulikokeeseen, kun ottaa ensimmäisen kerran esille aapisen tukimateriaaleineen ja levittää ne keittiön pöydälle oppilaan silmien eteen. Silloin yksityisopettajan koko ammattitaito on pelissä!

Sitten huomio vasta opetukseen

Tapasimme kyseisen oppilaani kanssa ensimmäisen kerran viime kevättalvella. Yhteisten pelisääntöjen löytäminen ja niistä kiinni pitäminen on opetuksellisen vuorovaikutustilanteen tärkeä tukipylväs ja oppimiseen sitouttava tekijä.

Vanhemmat eivät tilaa kotiopettajaa lapselleen viihdyttäjäksi, vaan ammattitaitoiseksi opettajaksi, joka hahmottaa oppilaan vahvuudet ja tuen tarpeet. Luottamuksen lisääntyminen helpottaa opetusprosessia.

Näin tapahtui myös oppilaani kohdalla. Havaittuaan, että olen ihka oikea, tosissaan oleva opettaja, joka haluaa tukea häntä lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa, muuttui oppilaan suhtautumisen opetustilanteeseen entistä enemmän kiinnostuneemmaksi. Tuleeko tuo opettaja tosiaan vain minua varten meille kotiin? Mitä kaikkea hänellä onkaan tänään mukanaan ja mielessään? Näinkö opin pikku hiljaa lukemaan ja kirjoittamaan? Ai, niin! Aikooko kotiopettaja käydä kodissani vielä, kun olen tokaluokkalainen? Kyllä!

"Saisko olla mehua ja tyyny opettajalle"

Kotiopettaja ilmestyi keittiön pöydän ääreen taas tänä syksynä, kun oppilas siirtyi toiselle luokalle. Kotiopettaja ja pikkuoppilas kohtaavat iloisissa tunnelmissa. Ikkunasta ja ulko-ovesta on jo kurkisteltu opettajan tuloa! Oppitunnitkin on pidennetty kaksoistunneiksi. Mehulasit odottavat pöydällä ja tyyny on asetettu helpottamaan opettajan istumista.

Huomaan, että oppilaasta on hyvää vauhtia kasvamassa vastuuntuntoinen, innokas ja myönteinen koululainen. Lukemis- ja kirjoittamisharjoituksia on hauska tehdä yhdessä.

Paikkaakin voi jo vaihdella. Keittiön pöydän äärestä siirrytään olohuoneen sohvalle ja välillä istutaan vierekkäin olohuoneen lattialla pehmeän maton päällä – kaksoistuntiin kuuluu tietenkin pikku välitunti, jolloin oppilas saa ottaa hieman etäisyyttä äidinkielen tehtäviin. Tällöin hän menee huoneeseensa ja köllöttää pienen hetken sängyllään silmät kiinni. Rentoutuminen ja mielen tyhjennys eivät katso ikää, eivätkä paikkaa.

Oppilaan tuntemus tarjoaa tien oppimistuloksiin

Kotiopetus alakoululaiselle voidaan räätälöidä sanamukaisesti oppilaan tarpeiden mukaan, niin kuin pikkuoppilaan tapaus osoittaa. Sitä mukaa kun opettajan oppilaan tuntemus lisääntyy, lisääntyy myöskin opiskelun tuloksellisuus. Opettaja osaa käyttää erilaisia oppimisen strategioita opetuksessaan ja valita strategioista juuri ne parhaiten soveltuvat kullekin oppilaalleen.

Nuorin oppilaani hyötyy havainnollistamisesta ja konkretiasta. Kirjain-äänne-vastaavuus alkoi vahvistua hänellä siinä vaiheessa, kun käytimme opiskelussa hyväksi erilaisia mielikuvakortteja kirjaimiin ja äänteisiin liittyen.

Onnistumisen kokemukset palkitsevat ja motivoivat. Niin tapahtui pikkuoppilaallakin. Tuntuu mahtavalta, kun aikaisemmin niin tahmeasta lukemisesta ja kirjoittamisesta on tullut odotettua ja mukavaa puuhaa. Miten sitä jo isoäitien aapisissa aikoinaan sanottiinkaan? Lopussa kiitos seisoo!

Anne Elomaa
Erityisopettaja, psykologi
TutorHouse

Blogikirjotus on julkaistu TutorHousen sivuilla ensimmäisen kerran 16.10.2012.